Berliini – natsien takavarikoima valta

Hitler meni välittömästi Reichin kansliaan, esiintyä julkisesti ensimmäisen kerran kanslerina. Berliinin kadut olivat täynnä natsien kannattajia soihtuilla. ja SA marssi massiivisesti Regierungsviertelin läpi juhlimaan voittoa Berliinin natsivastaisten painajainen muuttui todellisuudeksi.

Natsien valtion valtaaminen ja poliittisen opposition tukahduttaminen oli pääosin Hermann Goringin työtä. Preussin sisäministerinä hän määräsi poliisin "käyttämään aseita vapaasti kaikissa tarvittavissa tapauksissa” ja laajensi salaisen poliittisen osaston, joka nousee pian! tullut surullisen Gestapo (Geheimesstaal-spolizei - "valtion salainen poliisi".”). "Minun ei ole tehtävä oikeutta; minun asiani on tuhota ja poistaa”, Goring kehui. Valtakunnan tulipalo tuli tekosyynä massiiviselle hyökkäykselle natsien vastustajia vastaan (28 helmikuu 1933). Se on edelleen kiistanalainen asia, sytyttivätkö natsit itse tulen, tai henkisesti hidastunut hollantilainen kommunisti Marinus van der Lubbe, jota he syyttivät. Ei kuitenkaan ole epäilystäkään, että natsit käyttivät Reichstagin tulta omiin tarkoituksiinsa.

Seuraavana päivänä Hindenburg allekirjoitti asetuksen hätätilan käyttöönotosta "kansan ja valtion suojelemiseksi"”. Asetuksella käytännössä poistettiin oikeus henkilökohtaiseen loukkaamattomuuteen ja tarjottiin oikeusperusta hätätilan pysymiselle loputtomiin. Natsien propagandakone pelasi punaisen vaaran tunteita. Kommunistitoimistot ryöstettiin, ja kommunistisen internationaalin johtaja, Georgi Dimitrov, syytettiin tulen järjestämisestä valtakunnassa. Vaalit alkoivat sellaisessa ilmapiirissä 5 brändi. Kommunistien äänten määrä laski 1.000.000, mutta natsit eivät onnistuneet voittamaan ehdotonta enemmistöä, klo 43. 9% ääntä. Silti Hitlerillä oli kaikki, mitä hän tarvitsi, ottaa kaikki valta omiin käsiisi.

Valtakunta kokoontui jälleen Potsdamin Garrison-kirkkoon, ja myöhemmin muutti Berliinin oopperataloon. Edustajille esitettiin laki erityisvaltuuksista, jonka avulla ylivoimaisesti natsien hallitus saisi diktatorisen vallan. Kiitos kommunististen varajäsenten pidätyksistä, Jotkut SPD: n kansanedustajat ja perinteisen oikeiston tuki Hitler oli hiusten päässä kahden kolmasosan enemmistön saavuttamisesta, mikä oli välttämätöntä Weimarin tasavallan oikeudellisen hajoamisen kannalta.

SPD onnistui pelastamaan kasvot kieltäytymällä liittymästä juoniin, mutta katoliset keskuskristityt eivät toistaneet Bismarckin mielettömyyttä ja hyväksyivät sävyisesti lain vastineeksi pienistä myönnytyksistä. Lain enemmistön hyväksymä 441 tehdä 84 ääntä, viimeisen naulan lyöminen Saksan parlamentaarisen demokratian arkkuun.

2 Toukokuussa natsit tukahduttivat ammattiliitot, pidättämällä johtajat ja lähettämällä keskitysleireille. Siellä oli joukko nopeita liikkeitä, minkä seurauksena oppositiopuolueiden toiminta käytännössä kiellettiin, ja vaino laajennettiin koskemaan tällaisia ​​sosiaalisia ryhmiä, kuten "kirkon aktiiviset jäsenet, Vapaamuurarit, poliittisesti tyytymättömiä ihmisiä, abortinhoitajat ja homoseksuaalit”. Tunnettujen anti-natsien ja muiden ihmisten pakeneminen Berliinistä alkoi syistä, pelätä natseja. Bertolt Brecht lähti kaupungista, Kurt Weill, Lotte Lenya ja Wassily Kandinsky, Albert Einsteiniin maanpaossa, Georg Grosz ja muut. Kaupungin ilmapiiri muuttui peruuttamattomasti. Sosiaalidemokraatit, kommunistit ja ammattiliittojen edustajat pidätettiin ja lähetettiin keskitysleireille, joista ensimmäinen avattiin helmikuussa. Työttömistä muodostettiin työprikaatit ja lähetettiin maatiloille, tai Autobahnenin rakentamisessa.

1 April SA valvoi juutalaisten kauppojen tilattua boikotointia, laitoksissa, lääketieteellinen ja oikeudellinen käytäntö Berliinissä. Samaan aikaan natsit täyttivät tärkeät paikallishallinnon virat Berliinissä ja koko Saksassa omilla miehillään. Tämä oli Gleichschaltungin ensimmäinen vaihe ("Urawnilowki”), jonka seurauksena ensin valtion kone, ja sitten koko yhteiskunta oli tarkoitus Hitleroida.

11 Toukokuussa natsit ravistelivat maailmaa polttamalla tuhansia kirjoja Berliinin Opernplatzilla, mikä oli ristiriidassa heidän ideologiansa kanssa. Kirjojen polttaminen keskitysleirien jälkeen (Kirjan polttaminen) edelleen yksi natsien barbaarisuuden ilmeikkäimmistä symboleista.